Vesiterapiaa ja alumiinitikkaita

Haimme apua Pihkan kuntoutukseen eläinfysioterapeutilta. En oikein aluksi itse lämmennyt ajatukselle, koska iäkkään koiran suhteen pitää valitettavasti miettiä asiaa järjellä eikä ainoastaan tunteella. Mies kuitenkin kannatti asiaa jääräpäisen varmasti ja varasi Pihkalle ajan vesiterapiaan. Olin hyvin skeptinen, koska Pihka on A) kaukana vesipedosta ja B) bassetti. Listaa ei liene tarpeellista jatkaa pidemmälle.

©RH Kahlailuun Pihka taipuu, kuva vuodelta 2010

Pihka kuitenkin pääsi kokeilemaan vesiterapiaa. Siinä koira laitetaan akvaarion näköiseen koppiin (lasiseinät, ei kattoa), jonka pohjalla on lämmintä vettä koiran vatsalinjaan asti. Akvaario aukeaa molemmista päistä. Toisesta suunnasta koira ohjataan ramppia pitkin lasilaatikkoon ja kulku pois tapahtuu toisesta päästä sitten, kun terapiasessio on ohitse. Terapian ajaksi molemmat kulkuväylät suljetaan. Pihka järkyttyi jo veteen joutumisesta, mutta silmät pullistuivat melkein päästä, kun akvaarion pohjalla oleva juoksumatto lähti liikkeelle ja pakotti koiran kävelemään paikallaan. Olin varustautunut nakeilla, koska arvelin, ettei mitkään perusnamit tätä tilannetta pysty paikkaamaan. Pihka kuitenkin yksiselitteisesti kieltäytyi superherkuista koko kuntoutushetken ajaksi. Mikään ei selvemmin kerro, miten järkyttynyt ja loukkaantunut se oli tästä ihmisten tempauksesta. Kyseessä siis on koira, joka syö silloinkin kun se voi pahoin. Fysioterapeutti tosin sanoi, että koiran reaktio ei edes ollut pahin mahdollinen. Jaa, no itse en kyllä Pihkaa noin järkyttyneenä ole ikinä ennen nähnyt.

Koska vesiterapia kuitenkin on takajalan toimivaksi saamiselle erittäin tärkeää, Pihkan on siedettävä akvaarioharrastusta vielä ainakin muutamia kertoja.

Eläinfysioterapeutti antoi myös suosituksia kotikuntouttamiseen. Hän aloitti kysymällä, onko meillä alumiinitikkaita. Allekirjoittaneen ilme oli varmasti pöllämystynyt, mutta pian selvisi, ettei koiraa tarvitse laittaa tikkaita ylös kipuamaan. Pihkan iltaruokinta hoidetaan toistaiseksi siten, että nurmikolle kaadettujen tikkaiden puomien väliin ripotellaan kuivanappulat. Sitten koira päästetään etsimään ruokaa. Ajatus on, että kulkiessa tikkaiden puomien välissä, koira ruokaa etsiessään unohtaa varoa leikattua jalkaansa ja huomaamatta alkaa käyttää jalkaa enemmän.
Totesin aika pian, että neuvo oli nerokas. Mielestäni jo kolmen päivän jälkeen Pihka käyttää jalkaa paremmin kuin aiemmin. Lisäksi tämä kuntoutusmuoto on selkeästi myös potilaan mieleen. Pihkahan rakastaa etsintäleikkejä, joten tapa toimii erityisen hyvin meille. Yllä on lyhyt video, jossa Pihka näyttää miten homma käytännössä toimii. Video löytyy myös osoitteesta:
https://drive.google.com/open?id=1Uxv6Im7kBa3aSm1w6tiMgu7hFX-CX1AT

Veneretki

Mejä-kokeen jälkeen ollaan hyvällä omalla tunnolla vietetty laiskanpulskeaa aikaa ilman, että olen luonut ajatustakaan jälkitouhuihin. (Kröhööm.) Sen verran korjaan, että shoppailin uuden jälkiliinan vanhan tilalle. Liina kuitenkin on mitaltaan 15 metriä, joten hieman sitä pitää lyhentää, jotta voin käyttää sitä tulevaisuudessa virallisissa jälkikokeissa (jälkiliinan pituus 6 metriä). Ehkäpä askartelen toisesta pätkästä ja vanhan liinan lukosta toisen liinan, jos oikein sopivasti innostun. Muuten olen jälkiharrastuksen jättänyt tauolle ja nauttinut kevään vihreästä kauneudesta.

©RH Katla ja Pihka veneretkellä

Kevään ja oikeastaan myös kesän tulon varmistavia vihjeitä, ovat puuveneemme veteenlasku ja veneretki lähisaareen (vuosi 2014, vuosi 2013). Tällä kertaa retkikohteeksi valikoitui "Topinsaari".

©RH Pihka tähystää veneessä

Kylmäähän tuolla merellä oli, vaikka aurinko hetkittäin pilvenraosta vilahteli. Tuuli oli melko vähäinen, mutta kyllä bassettien korvat hulmusivat avopaatti Rönkyn hypähdellessä aaltojen läpi. Pihka tähysti kokeneena merikoirana ja Katla hakeutui turvaan jalkojeni viereen töyssyisen matkan ajaksi. Se oli silti ensimmäisenä maissa, kun vene oli ajettu sopivaan poukamaan.

©RH Katla kiinnostuu joutsenista

Sallittiin koirille hetki vapautta pienellä ja karulla saarella. Otettiin ne kuitenkin pian kiinni, etteivät häiritsisi lintujen pesintää. Katla tosin keskittyi kahlailemaan merivedessä ja nähtyään joutsenia kauempana, se intoutui haukkumaan niille.

©RH Joutsenet kiinnostuvat Katlasta

Koiran nuorekas riemu vaihtui hämmentyneeksi peloksi, kun joutsenet lähtivät siipiään levitellen uimaan sitä kohti. Katla päätti tulla turvaan luoksemme, josta sitten kytkin koiran.

©RH Katla ja hetken vapaus saarella

Pihka ei poistunut luotamme ollenkaan, vaan söi antaumuksella hanhien jätöksiä rannalla. Juu ei, kytkin senkin ja siirsin pois herkullisten jätösten luota.

Loppuaika saarella sujuikin rauhallisesti eväitä nauttien. Tietysti koiratkin saivat syödä iltaruokansa raikkaan ja suolaisen merituulen puhaltaessa.

Luoteistuulta

Pohjoinen, koillinen, itä, kaakko, etelä, lounas, länsi ja luode. Ilmansuunnat ovat mielenkiintoisia. Ainakin rannikolla on tärkeää tietää, mistä suunnasta tuulee ja kuinka voimakkaasti. Eri vuodenaikoina tuulen suunta merkitsee eri asioita. Talvella pohjoistuuli on raa'in ja tuo mukanaan kirpeän pakkassään. Kevät-kesällä kylmimmältä tuntuu länsi-, lounais- tai luoteistuuli, koska meri on hyytävän kylmä talven jäljiltä.

Jälkiharrastuksessa on hyvä huomioida tuulen suunta ja voimakkuus. Tuuli painaa jäljen hajun herkästi muutamia metrejä jälkiurasta sivuun ja koira tarkalla hajuaistillaan seuraa tuulen painamaa hajuvanaa. Ilmavainuun turvautuva jäljestäjä myös voi saada kaadosta liian varhain vainun ja kaartaa pois jäljeltä siten, että kaadon löytyminen vaikeutuu. Ohjaajana ei voi koiraa jälkisuorituksen aikana auttaa, mutta ymmärtää voi. Mielestäni hienointa jäljestyksessä onkin se, kun oppii pikku hiljaa lukemaan koiraa ja huomaa muunmuassa tuulen vaikutuksen koiran suoritukseen. Jälkeä tehdessä voi valita suunnan siten, että tuuli häiritsee mahdollisimman vähän tai sitten tarkoituksella vaikeampaa treeniä tehdessä taas valita tuulen eniten haittaavan suunnan. Valitettavasti yleensä en osaa/huomaa jälkeä tehdessä kauheasti miettiä tuulen suuntaa, vaan vasta ennen suoritusta havainnoin säätilaa ja arvioin, miten tuuli mahdollisesti vaikuttaa koiran suoritukseen.

©RH Pihka veneessä

Tänään puhalsi luoteesta noin 7 m/s. Tuuli ei vaikuttanut poikkeuksellisen paljon kummankaan koiran jälkisuoritukseen. Pihka taisi saada noin 10-20 metriä ennen kaatoa siitä vainun ja koira tuli sen vuoksi pienellä kaarteella sorkalle. Pihka pääsi tänään ensin maastoon, koska halusin opettaa Katlalle odottamisen jaloa taitoa. Katla protestoi kovaäänisesti autossa odottamista vastaan, mutta rauhoittui Pihkan suorituksen aikana. Pihkalla oli vaikeuksia heti ensimmäisellä osuudella. Välittömästi ensimmäisen makauksen jälkeen (jonka merkkasi hienosti pysähtymällä haistelemaan), Pihka harhautui hieman jäljen sivuun, josta löytyi selvästi kiinnostavampia hajuja. Kehoituksella kuitenkin palasi takaisin verijäljelle. Ensimmäisellä kulmalla hieman haparointia, mutta jäljen jatko löytyi. Toinen makaus merkattiin huolellisesti haistellen (ja ehkä hieman veristä multaa maistellen). Toisella kulmalla veretön katko, jonka selvitti nopeasti kahdella lenkillä. Kolmas makaus ohitettiin noin 2-3 metrin etäisyydeltä. Kolmas kulma tarkasti ja neljäs makaus pysähtyen haistelemaan (ja nuolemaan). Kaadolle kaarteella ja sorkan nappasi omaleimaisen nopeasti suuhunsa. Alun vaikeuksien jälkeen kohtuullinen suoritus Pihkalta.

©RH Katla

Katla ohjattiin voimalla jarruttaen alkumakaukselle. Aikoi rynnätä siitä suoraan yli, mutta haisteli makauksen nopeasti, kun ohjaaja piteli koiraa aloillaan. Ohjatusti ja jarruttaen liikkeelle. Katla kulki melko tarkasti jäljen päällä, vain muutamia pistoja jäljen sivuun. Kulmamakaukselle tultiin jäljen ulkokehältä kaartaen ja koira ohjattiin pysähtymään makauksella (oltaisiin menty kaarteella kulmamakauksen ohi). Toinen osuus hieman haparoiden. Tuntui, että ohjaaminen ensimmäisellä kulmamakauksella vaikutti koiran suoritukseen negatiivisesti. Toiselle kulmamakaukselle tultiin kuitenkin tarkasti ja koira merkkasi sen nopeasti haistelemalla. Jatkolle ongelmitta ja viimeinen osuus oli erittäin hyvää jälkityötä. Kaadolle suoraan ja sen merkkasi pysähtymällä haistelemaan. Vaikeassa kalliomaastossa erittäin hyvä suoritus Katlalta, jolla tosiaan myös alkoi juoksuaika, joten sen treenit jäävät nyt tauolle noin kuukaudeksi.

©RH Katla ja Pihka veneessä

Aamun jälkituohujen lisäksi tänään käytiin veneilemässä. Siksi siis kuvissa koirat ovat pelastusliivit päällä. Kauhuksemme huomasimme, että Katlan liivi on kutistunut viime kesästä. Saimme sen ääriasennossa pingotettua koiran päälle, mutta taitaa olla niin, että se tarvitsee uuden turvavarusteen veneilyyn. Merellä oli koleaa, mutta löysimme luoteistuulelta suojaisen saaren, jossa joimme termospullokahvit ja söimme eväsleivät. Sateinen ja pilvinen viikonloppu parani sunnuntai-iltaa kohden, kun aurinko alkoi paistaa.

©RH Katla kahlailee

Elämänasennetta

Mietin jonkun aikaa otsikkoa tekstilleni, koska kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka, mutten halua ahtaa kaikkea saman otsikon alle. Tiivistin siis tekstini aiheen tuollaiseksi otsikoksi. Tänään aamupalaa (myöhäistä, koska olemme lomalla) syödessämme, ihailin Katlan profiilia, kun se istua jäpitti odottaen omaa ruoka-annostaan ja tuijotti tiiviisti eteensä. Totesin miehelle, että bassetin ilmeestä on tulkittavissa sellainen yksinkertainen elämänasenne, jonka toivoisin jotenkin siirtyvän edes osittain itseenikin. Katlan katse tuntui sanovan: "Moi, mä oon Katla ja mä oon just sellainen, kun mun pitääkin olla." Ehkä tuo on ihan yleinen elämänasenne koirilla, ei vain bassetteilla tai Katlalla. Sellainen itsetyytyväisyys ja aitous tuntuu vain ihmisenä olevan mahdotonta saavuttaa, kun aina on pakko yrittää jotain enemmän tai vaatia itseltään liikoja, olematta koskaan tyytyväinen saavutuksiinsa. Onneksi näin lomalla edes oli aikaa huomata tuo koiran elämänviisaus ja pysähtyä pohtimaan tätä.

©RH Kahlailua

Asennetta vaatii myös se tosiasia, että teloin itseni kesäloman alun kunniaksi metsälenkillä. Nilkkani venähti hieman ja nyt olen pari päivää koettanut laskea turvotusta eri keinoin. Ainakin tämä pakottaa hidastamaan vauhtia ja tulee lomailtua ihan kunnolla. Nilkan muljahdus ei estänyt meitä silti eilen suuntaamasta merelle koirien kanssa. Tuuli oli suotuisan rauhallinen ja aurinko paistoi sopivasti välillä pilvienkin takaa. Koirat partioivat alkumatkan kansitäkillä, mutta muutaman tunnin veneilyn jälkeen rauhoittuivat nukkumaan viereeni. Ensimmäinen kerta, kun Pihka suvaitsi nukkua ihan kiinni Katlassa. Yleensä sen on pidettävä penikkaan vähintään metrin hajurakoa. Ehkä syynä oli se, että halusi tunkea kiinni minuun rapsuteltavaksi. Mies sai napattua tilanteesta kuvankin.

©RH Koirat kannella

Veneilyn lisäksi koirat ovat päässeet totuttelemaan uimiseen ja kahlailuun vedessä. Koirille tuntuu olevan hurjan vähän uintipaikkoja tarjolla, mutta yleensä esimerkiksi veneiden veteen laskemiseen tarkoitetut luiskat (veneenlaskupaikka) ovat varsin toimivia paikkoja päästää koirat kastautumaan veteen. Valitettavasti voivat olla tosi törkyisessä kunnossa ainakin keväisin. Tämä luiska oli siistissä kunnossa eikä rannalla ollut roskia tai mitään vaarallisen näköisiä esineitä. Katla oli ensin epäluuloinen, mutta Pihkan uimista seurattuaan, uskaltautui veteen mahanaluskarvoja myöten. Pihka ei kovin mielellään mene veteen kokonaan, mutta kepin hakua kauempaakaan ei kykene vastustamaan. Kummien mökillä Katla myöhemmin uikin, muttei siitä valitettavasti ole kuvaa.

©RH Katla ihmettelee merivettä

©RH Vähän jalat ovat jäykkänä...

Lomaterveisin, Pihka & Katla + isäntäväki.