Mietin jonkun aikaa otsikkoa tekstilleni, koska kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka, mutten halua ahtaa kaikkea saman otsikon alle. Tiivistin siis tekstini aiheen tuollaiseksi otsikoksi. Tänään aamupalaa (myöhäistä, koska olemme lomalla) syödessämme, ihailin Katlan profiilia, kun se istua jäpitti odottaen omaa ruoka-annostaan ja tuijotti tiiviisti eteensä. Totesin miehelle, että bassetin ilmeestä on tulkittavissa sellainen yksinkertainen elämänasenne, jonka toivoisin jotenkin siirtyvän edes osittain itseenikin. Katlan katse tuntui sanovan: "
Moi, mä oon Katla ja mä oon just sellainen, kun mun pitääkin olla." Ehkä tuo on ihan yleinen elämänasenne koirilla, ei vain bassetteilla tai Katlalla. Sellainen itsetyytyväisyys ja aitous tuntuu vain ihmisenä olevan mahdotonta saavuttaa, kun aina on pakko yrittää jotain enemmän tai vaatia itseltään liikoja, olematta koskaan tyytyväinen saavutuksiinsa. Onneksi näin lomalla edes oli aikaa huomata tuo koiran elämänviisaus ja pysähtyä pohtimaan tätä.
 |
| ©RH Kahlailua |
Asennetta vaatii myös se tosiasia, että teloin itseni kesäloman alun kunniaksi metsälenkillä. Nilkkani venähti hieman ja nyt olen pari päivää koettanut laskea turvotusta eri keinoin. Ainakin tämä pakottaa hidastamaan vauhtia ja tulee lomailtua ihan kunnolla. Nilkan muljahdus ei estänyt meitä silti eilen suuntaamasta merelle koirien kanssa. Tuuli oli suotuisan rauhallinen ja aurinko paistoi sopivasti välillä pilvienkin takaa. Koirat partioivat alkumatkan kansitäkillä, mutta muutaman tunnin veneilyn jälkeen rauhoittuivat nukkumaan viereeni. Ensimmäinen kerta, kun Pihka suvaitsi nukkua ihan kiinni Katlassa. Yleensä sen on pidettävä penikkaan vähintään metrin hajurakoa. Ehkä syynä oli se, että halusi tunkea kiinni minuun rapsuteltavaksi. Mies sai napattua tilanteesta kuvankin.
 |
| ©RH Koirat kannella |
Veneilyn lisäksi koirat ovat päässeet totuttelemaan uimiseen ja kahlailuun vedessä. Koirille tuntuu olevan hurjan vähän uintipaikkoja tarjolla, mutta yleensä esimerkiksi veneiden veteen laskemiseen tarkoitetut luiskat (
veneenlaskupaikka) ovat varsin toimivia paikkoja päästää koirat kastautumaan veteen. Valitettavasti voivat olla tosi törkyisessä kunnossa ainakin keväisin. Tämä luiska oli siistissä kunnossa eikä rannalla ollut roskia tai mitään vaarallisen näköisiä esineitä. Katla oli ensin epäluuloinen, mutta Pihkan uimista seurattuaan, uskaltautui veteen mahanaluskarvoja myöten. Pihka ei kovin mielellään mene veteen kokonaan, mutta kepin hakua kauempaakaan ei kykene vastustamaan. Kummien mökillä Katla myöhemmin uikin, muttei siitä valitettavasti ole kuvaa.
 |
| ©RH Katla ihmettelee merivettä |
 |
| ©RH Vähän jalat ovat jäykkänä... |
Lomaterveisin, Pihka & Katla + isäntäväki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti