Luulin jo kesälomani päättyneen, mutta sain vielä päivän jatkoaikaa. Ja voi Katlan koivet millaisen päivän! Katlan velipoika
Vainukorven Coitos huoltojoukkoineen tuli, näki ja sai täyden huomiomme maanantai-illasta tiistai-iltaan. Tämä aika oli varmasti kesämme huippuhetkiä. Pihka aiheutti hämminkiä puuma-käytöksellään, vaikkei nuori Coitos tainnut ihan vielä tajuta, miten naisten metkuihin kuuluisi reagoida. Pihkan tuoksut kyllä saivat hormonit hyrräämään pentumaisellakin uroksella ja koirat pidettiin toisistaan erossa varmuuden vuoksi, vaikkei Coitos tilannetta olisi tainnut osata vielä hyödyntää.
Sisarukset sen sijaan saivat painia keskenään tarhassa ja pitkällä hihnalenkillä. Tiistai-iltana päästiin jopa veneilemään, kun tuuli vihdoin vähän rauhoittui. Coitos selvästi nautti veneilystä. Sille puettiin Pihkan pelastusliivit ylle ja Pihka jäi hoitoon miehen vanhemmille. Kaksi koiraa + neljä ihmistä veneessä on vielä ihan toimiva kokoonpano, mutta kahden sijaan kolme, joista yhdellä on puuma-tauti ja kaksi kakaraikäistä (joista toinen ensimmäistä kertaa ko. veneessä) ei ole enää mitenkään helppo yhdistelmä. Hienosti lyhyt ajelumme kuitenkin meni ja saimme upeita muistoja yhteisestä ajasta. Valitettavasti kaikki päättyy aikanaan ja vieraamme jatkoivat matkaansa. Hyvästeissä on silti aina yksi hyvä puoli, ne antavat mahdollisuuden nähdä uudelleen myöhemmin.
Tjaa, no koirat eivät sitä tiedä. Pihka etsii vieläkin nuorta "sulhoaan", kun pääsee pihalle haistelemaan.
Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa; olkaapa hyvä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti