Karvian DRAJ-kokeessa

Perinteeksi muodostumisesta voidaan takuulla puhua, kun suuntasimme jo kolmatta vuotta peräkkäin joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna kohti Koillis-Karvian metsästysseuran majaa eli Tervatupaa. Alunperin tämän piti olla Katlan ensimmäinen ajokoekokemus, mutta koiran sairastelujen takia peruimme kokeeseen osallistumisen siltä ja päätimme antaa Pihkalle vielä yhden mahdollisuuden saavuttaa DRAJ AVO1-tulos. Toinen suuri syy haluta kokeeseen oli se, että aioin suorittaa toisen tuomariharjoittelun vielä tämän vuoden puolella ja lisäksi kyseisen seuran koejärjestelyt ovat olleet joka kerta erinomaiset ainakin kokeeseen osallistuvan koiranomistajan silmin.

©RH Talvinen lumikeli DRAJ-kokeessa

Sää ja keliolosuhteet olivat Karvialla täysin erilaiset, joihin etelämpänä ollaan totuttu. Lunta oli paikoin hyvinkin yli 15 cm ja aamun muutama pakkasaste kiristyi päivän mittaan lähes -10 asteen lukemaan. Lisäksi koko päivän satoi heikkoa lumisadetta ja tuuli voimistui aamun melko tyynestä noin 8 m/s lukemiin iltapäiväksi. Edellisenä päivänä oli myös satanut lunta ja jänikset eivät selvästikään olleet liikkuneet paljoakaan lumisateen vuoksi.

Laitoimme Pihkalle jo aamulla takin ylle autossa oloajaksi, koska tosiaan nypin koiran noin kuukausi sitten lähes karvattomaksi (hups ja ehkä myös uups...). Pihkalla ei siis ollut luontevaa keliin sopivaa varustusta suojana pakkassäätä vastaan. Irtipidettynä sillä ei tietenkään ole yllään muuta kuin tutkapanta (tähän on syynsä). Lisäksi kokeen jälkeen mies kuivasi koiran hyvin ja vasta sen jälkeen puki takin takaisin koiralle, ennen kuin se laitettiin autoon omaan koppaansa lepäämään.

Aamu alkoi rekisteri- ja rokotustodistusten tarkistuksella ja ylituomarin puhuttelulla. Itseasiassa kokeessa oli kaksi ylituomaria. Kokeen varsinaisena ylituomarina toimi Timo Nurmiluoto ja kokeen käytännön tuomarivelvoitteet hoiti ylituomariharjoittelija Jussi Okkonen. Samana päivänä Tervatupaa käytettiin myös hirvenhaukkukokeen keskuspaikkana, joten tiivistä meillä oli ja "tupa tuntui olevan täysi" :) Hirvikoiria oli iso määrä, yhteensä 16 koiraa.

Saimme ylituomarilta poikkeusluvan siihen, että sain toimia voittajakoiran toisena palkintotuomarina, vaikkei kokelaana minulla vielä virallista pätevyyttä ollutkaan. Tämä siitä syystä, ettemme saaneet kokeeseen hankittua palkintotuomaria. Onneksi olin jo yhden harjoittelun suorittanut, koska tällä kertaa merkintäni ihan oikeasti vaikuttivat koiran arvosteluun. Ensimmäisessä harjoittelussa arvosteluni ei vaikuttanut koiran tulokseen mitenkään. Täytyy myöntää, että kyllä se vaikutti myös suhtautumiseen, kun tiesi, että omat pistekorttiin tehdyt merkinnät huomioidaan. Jännitti!

DRAJ-kokeeseen oli ilmoittautunut yhteensä 5 koiraa, joista kaksi VOI-koiria. Sain tuomaroitavaksi Hippa-nimisen uros-dreeverin. Aluksi "tyyppi" suhtautui minuun tunkeilijana, kun matkustimme yhdessä takapenkillä (koira ja minä) ryhmätuomarin ottaessa paikkansa apukuskin paikalta koiranohjaajan ajamassa autossa. Hippa mulkoili sivusilmällä minua, epäilyttävää naisihmistä, eikä ottanut kontaktia. Ensimmäisen erän jälkeen kaveri oli jo hyvää pataa kanssani ja nojautui kiinni kylkeeni siirtyessämme toiseen maastoon.

©RH Hippa

Hippa oli erittäin hyvä hakija ja jäniksen ylösottokin sujui ripeästi ilman vaikeuksia. Heti ensimmäisen erän ajosta näin jäniksen kahteen kertaan. Ajo valitettavasti karkkosi alueelta kohti tietä ja tuomareilla oli vaikeuksia kuulla koiran haukkua. Siirryin koiranohjaajan kanssa patikoimalla kohti koiraa, jolle oli tullut tiehukka. Ryhmätuomari otti koiranohjaajan auton ja siirtyi teitse lähelle koiraa. Valitettavasti hukka ei selvinnyt riittävässä ajassa ja erä päättyi. Toisen erän alussa Hippa päätti antaa kyytiä hirvelle, joka ohitti meidät noin 30 metrin etäisyydeltä. Koira otettiin kiinni ja siirryimme koira kytkettynä toiselle puolen tietä. Sieltä Hippa etsi jäniksen, jota ajoi hienosti koko lyhyen erän ilman vaikeuksia (1 tunti). Hipan työskentelyä oli ilo seurata. Ajoaika ei kuitenkaan riittänyt ihan ykköstulokseen ja koira sai tulokseksi VOI2.

Tietysti ajatukset välillä harhailivat Pihkan suoritukseen toisaalla ja myönnän seuranneeni tutkan kautta toisinaan myös sen ja miehen tilannetta.

Tervatupaan palatessamme jäätyneinä, mutta tyytyväisinä, en vielä tiennyt Pihkan tulosta, mutta sen tiesin, että se oli ajanut melko hyvän jänisajon. Mies piti minut jännityksessä, vaikka jotenkin hänen naamastaan osasin päätellä, että kyllä se ykköstulos sieltä viimein oli saatu. Pisteet selvisivät minulle vasta palkintojenjakotilanteessa. Koe oli samalla basset cup -osakilpailu. Pihkan lisäksi kokeessa kilpaili myös toinen bretagenbassettinarttu (myös AVO-luokassa), joten jännittävää oli myös tietää miten Pihka pärjäsi suhteessa toiseen bassettiin. Alla Pihkan koepöytäkirjasta kopioidut tiedot:

Ominaisuuspisteet:
Haku 1.5/5
Ylösotto 2/5
Ajovarmuus 4/5
Haukku (kuuluvuus, sointi) 4/5
Haukun luonne ja vaihtelevuus 3/5
Tottelevaisuus/yhteistyö 5/5
Kokonaisvaikutelma 3.5/5
Ominaisuuspisteet yhteensä: 23.00 pistettä

Ajopisteet:
Ajoaika yhteensä 84 min = 45.50 pistettä

TULOS 68.50 pistettä -> AVO1

Koeselostus:
Haku läheltä. Ylösotto runsaasti herätellen. Ajo pääpiirtein erittäin sujuvaa ja rehellistä. Haukku kaksiääninen, tiheä ja kuuluva, ei kovin kertova. Tottelevainen ja yhteistyökykyinen. Metsästysinto normaali.

Myös toinen bretagnenbassetti Sissi eli Hasta La Vista Gracie Norjasta sai AVO1 tuloksen, mutta pisteissä hävisi basset cup -osakilpailun Pihkalle. Hienosti molemmat bretagnenbassetit siirtyivät tuloksillaan voittajaluokkaan.

©RH Päivän menestyjä

Pihkan hausta ja ylösotosta saadut huonot pisteet olivat täysin ansaittuja, koska koiran työskentely oli tutkastakin seurattuna surkeaa. Hyvällä tuurilla sai kuitenkin jäniksen liikkeelle (tyylillä: "mölinällä ja pelottavalla äänellä se lähtee"). Pihkan suoritus oli huonompi kuin itsenäisyyspäivänä, mutta kuitenkin toiseksi paras tänä syksynä, joten tyytyväinen pitää olla.