Joulukorttikuvausta

Kerron teille jouluisen salaisuuden; ne kauniit ja "ihqut" kuvat lemmikeistä joulutamineissa ovat yhtä suurta huijausta. Tai itse ainakin olen vakaasti sitä mieltä. Olen viettänyt pari hurmaavaa kuvaussessiota kera meidän mannekiinien ja #ruma sana pois# tunnen, että ponnisteluni täydellisen otoksen vangitsemiseksi digiaikaan on tuomittu epäonnistumaan.

©RH "Tonttujen jouluyö"

Koirien asusteet olin ommellut jo muutama viikko takaperin. Yritin internetin ihmeellisestä maailmasta löytää ohjetta koiralle tehtävään tonttukauluriin tai -viittaan. Voi hyvänen aika, mitä kaikkea löytyy googlettamalla sanoilla christmas/elf + clothes/collars + for dogs. Koiraparat. Ohjetta en löytänyt, mutta hetken mietittyäni mieleeni tuli sellainen kauluri, joka laitetaan estämään koiraa nuolemasta esim. leikkaushaavaa. Päätin käyttää sitä kauluksen kaavan piirtämisen pohjana. Katlalle se kävi sellaisenaan, mutta pienensin kaavaa hieman Pihkan viittaa hahmotellessa. Niistä tuli ihan söpöt (+ helpot pukea + eivätkä rajoita koiran luonnollisia liikkeitä), eikä sellaisia kidutuskapineita, joita selaimen haulla löytyi.

Sovitustilanteessa Katla onnistui irrottamaan jo yhden kulkusen omasta kauluristaan. En ymmärrä miten se ehtikin? Jätin koiran vain sekuntiksi (ehkä korkeintaan minuutiksi) ilman valvontaa, kun tarkastin Pihkan kaulurin kiinnityssysteemiä. Ravistus. Toinen. Kilisee, kilisee... hei hetkinen, miksi tuolla keittiön pöydän alla on kulkunen? K A T L A! Sovitushässäkän jälkeen säilöin puvut koiravarmaan piiloon odottamaan otollisia kuvausolosuhteita.

©RH "Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki"

Tarkalleen valittuna päivänä, kun meitä siunattiin pienellä pakkasella ja henkäyksen ohuella kuurakerroksella maassa, luulin olevani henkisestikin valmis taistoon. Ensin koetimme ulkokuvien ottoa. Koirien pahansisuisista mulkaisuista huolimatta (tai ehkä juuri siksi hähää...), viritin kaulurit kiinni kuvattaviin. Keräsin taskut täyteen nameja ja ulostauduimme terassille.

©RH "Sika"

Vian täytyy olla kuvattavissa. Pihka tekee mitä tahansa nameja saadakseen. Se steppaa, jäpittää, menee makuulle, pyörii, vähtää, tökkii Katlaa, työntää kirsun kameraan ja yrittää ryövätä namit kädestäni. Katla koettaa paeta etsimään piharusakkoa, valuttaa kuolaa stressireaktiona käskytykseen ja näyttää muuten vaan pöllämystyneelle.

Kun toisen koirista saa istumaan nätisti aloilleen, niin toinen liikahtaa epäedulliseen asentoon. Lisäksi vaivalla väsäämäni jouluviitat eivät asettuneet koirien ylle yhtään niin nätisti kuin olin ajatellut. Koska kuvattavat olivat aloillaan vain hetkittäin, myös viitat olivat mitenkuten koirien päällä. Päätin, että riittää kunhan jotain punaista näkyy joka otoksessa.

©RH "On hanget korkeat, nietokset"

©RH "Kilisee, kilisee kulkunen"

Noin 150 kuvan jälkeen, joista mahdollisesti kolme onnistui, olin valmis siirtymään sisäkuvien ottoon. Pihka ja Katla eivät. Muutaman rattoisan talon ympäri tehdyn "lämmittelykierroksen" jälkeen koirat odottivat hännät heiluen minua ulko-ovella. Harkitsin tuokion karvaisten joulukorttien lähettämistä, mutta ne eivät varmaan olisi kovin allergiaystävällisiä.

Kahvitauon jälkeen olin valmis toiseen kuvaussessioon. Vuorasin sohvan valkealla peitteellä, jonka oli tarkoitus kuvastaa lunta, jota ei joulukuusta huolimatta pihalla ole näkynyt. Koirat vilkuilivat minua epäluuloisina. Testasin kameran asetuksia ja otin muutaman kuvan. Hmm, tämä käy nyt liian helposti. Jotain puuttuu vielä... Koirat!!!

©RH "Last Christmas"

Katlan sain houkuteltua namien avulla rappusten alta, mutta Pihkaa ei kutsuista huolimatta näkynyt. Minne se nyt katosi? Onneksi Pihka ei voi vastustaa Oltermannin kutsua. Hain jääkaapista juustokimpaleen ja höyläsin pari siivua...kas siinähän se ♥

©RH "Jollei jouluna ole lunta"

Sitten vaan elukat istumaan sohvalle ja räpsimään. Koirien ilmeet kyllä paljastavat tilanteen normaalista poikkeavan luonteen, mutta kuvat onnistuivat kohtuullisen hyvin, ottaen huomioon mannekiinien vastentahtoisuuden. Ainakaan eivät päässeet pakenemaan rajatulta kuvausalueelta, toisin kuin terassilta. Täydellistä kuvaa en siis saanut, mutta muutama kelpasi kehitettäväksi joulukortteja varten pienen kuvankäsittelymanipulaation jälkeen.

©RH "Enkeli taivaan"

©RH "Jouluyö, juhlayö"

©RH "Kun joulupukki suukon sai"

Eli opetuksena teille; oikeassa elämässä lemmikin kuvaaminen on hikistä ja aikaavievää työtä. Tähän blogitekstiin liitetyt kuvat kertovat karua kieltään Pihkan ja Katlan jouluisesta huumorintajusta, jonka uhriksi jäin. En piruuttanikaan laita tänne yhtään onnistunutta kuvaa. Pitäähän sitä jättää jotain arvailujenkin varaan. Olkaapa hyvät, arvon lukijani.

©RH "Joulumaa"

Rauhallista joulun aikaa kaikille Jänisjemman seuraajille!