Pentukuume nousee

Aluksi tyydyin katselemaan ja ihastelemaan kasvattajan lataamia pentukuvia facebookissa sekä miettimään pennun nimeä, joka yllättäen on vieläkin statuksella "melkein päätetty". Nyt selvästi pentujen silmien jo auetessa (ikää 2 viikkoa ja 4 päivää), tuntuu pahasti siltä, että olen alkanut menettää kontrollin :)

©Maarit Heinonen, Vainukorven kennelin pennut

Hankintoja uuden pennun varalle ei ole tehty montaa, koska Pihkan vanha pentupanta ja -hihna, hoitovälineet sekä lelut käyvät numero kakkoselle aivan hyvin. Olen hankkinut lähinnä madotuslääkkeitä, hihnanjakajan (jota ei tulla todennäköisesti käyttämään ihan lähiaikoina) ja pentuaitauksen, jolla tarvittaessa saan rajattua pennun liikkumista. Näiden lisäksi hankin isomman, 0,9 litran vesikupin ja tarkoitus on, että Pihkan vanha vesikuppi saa uuden elämän pennun ruokakuppina.

Jokin aika sitten askartelin samanlaisen pahvilaatikkopedin pennulle kuin noin 4 ja puoli vuotta sitten, kun haimme Pihkan kotiin. Mielestäni pennulle on turhaa ostaa mitään hienoa petiä, koska sitä kuitenkin möyhennetään rajustikin aluksi ja "vahinkojakin" voi sattua, vaikkei koirat yleensä pesäänsä tahrikaan. Pahvilaatikkopeti tuskin on kovin kauan käytössä. Ainakin Pihka askarteli pentuna laatikon reunat nopeasti uuteen uskoon ja lopulta pesä vaihtui "rättikasaksi". Laatikossa on kuitenkin mukava kuljettaa pentua ensimäistä kertaa autossa ja sen reunat antavat suojaa pahalta maailmalta.

Pihka osallistui aktiivisesti pedin "kokoamiseen". Katseli kiinnostuneena, kun leikkasin yhteen sivuun saksilla koiran mentävän aukon ja revin vanhasta lakanasta pehmikettä pohjalle. Lopuksi peittelin "lakanakökön" pyyhkeellä (johon tarkoituksella tartutettu eu de Baikál -tuoksua, kun on ollut "riepuna" Pihkan paikassa). Sängyn päälle laitoin pari Pihkan pentuaikojen lelua (jotka eivät ole nykyään olleet Pihkasta mitenkään kiinnostavia). Pihka kantoi oman luunsa myös pedille, muttei sitten kuitenkaan jättänyt sitä sinne. Se tietysti luuli, että peti on sitä varten ja näytti hölmistyneeltä, kun totesi, ettei sinne mahdu kuin osa koiraa (tässä tapauksessa etupää).

©RH pennun ensisänky hanayrityksen laatikosta

Joitakin asioita, jotka pitäisi huomioida ennen pennun tuloa:

- Madota Pihka (kysy kasvattajalta milloin on optimaalisin aika)
- Laita vakuutusasiat kuntoon pennun osalta
- Vie matot pesulaan (sateinen kesä torpedoi pesut) ja laita ne säilytykseen yläkerran huoneeseen
- Viritä sähköjohdot pentuturvalliseksi
- Järjestä huonekasvit uudelleen: Pahapoika yläkertaan, tarkista muiden lattiakasvien myrkyllisyys
- Valitse pentuaitaukselle paikka
- Kerää sanomalehtiä "wc-tarpeiksi"
- Laita pesuaine ja siivousvälineet helposti saataville "vahinkojen" varalle
- Osta pennulle sopivia puruluita
- Pakasta jauhelihaa pentua varten
- Osta jääkaappiin piimää (juuri ennen pennun tuloa)
- Palauta mieleen § Säännöt (Onko Pihkalla erivapauksia? Ehdottomasti kielletyt asiat pennulle jne)
- Kysele pentutapaamisista  (onko meidän paikkakunnalla samanikäistä treffiseuraa)

Otsalamppuja ja hirvenvasaa

Aivan ihastuttavaa (!), kun ollaan päästy taas kaamosaikaan, jolloin otsalamppu iltalenkeillä kuuluu ainakin haja-asutusalueella asuvan vakiovarusteisiin. Ellei valaise tietä edes jollain osoittimella, niin vähintäänkin talloo koiran ja astuu kymmeneen kuralätäkköön. Etenkin kun syksy on jatkanut samaa sateista linjaa, johon kesällä jo totuttiin. Tänään lenkkeiltiin siten, että minulla oli lamppu otsalla ja Pihkalla keltainen Hurtan huomioliivi. Meidät ainakin erottaa pimeästä.

Innostuin ompelemaan Pihkalle torkkupeiton, kun löysin hienon siilikuvioisen kankaan (siinä on tosi kivan retrot värit) viime viikonloppuna. Yhdistin sen vanhaan paiväpeitonpalaan, jonka sain äidiltäni. Hieno siitä tuli. Pihka tosin vielä vierastaa sitä, mutta eiköhän pienellä möyhennyksellä siihen tartu oikeat aromit.

©RH Pihka ja itsetehty torkkupeitto

Hirvenmetsästys on nyt alkanut. Sain ison muovipussillisen hirvenvasan "retalelihaa" eli sellaista 2. luokan lihaa, joka ei kelpaa ihmisravinnoksi, mutta joka koiralle maistuu oikein hyvin. Jatkojalostin sitä eilen illalla palottamalla sitä pieniksi kimpaleiksi (sakset ovat muuten tähän oiva keksintö) ja säilömällä raakana minigrip-pusseihin, jotka laitoin pakastimeen. Bretagnenbassetti on niin pieni koira, että pienikin määrä raakaa lihaa riittää kerta-annoksena. Yleensä pieni pussi riittää pariksi päiväksi, kun laitamme aamulla raakaa sulatettua lihaa Kongin tai vastaavan lelun sisään töihin lähtiesssämme. Välillä rankan ajopäivän jälkeen koira on saanut lihaa myös ruoka-annoksen lisukkeena. Pihkahan ruokitaan teollisella kuivamuonalla, jota terästetään satunnaisesti puurolla/lihalla/kananmunalla/raejuustolla tai vastaavalla. Ruoka-allergioita ei ole ollut ja kuivamuona on kelvannut ihan sellaisenaankin, joten mitenkään vaativa ruuan suhteen ei Pihka koskaan ole ollut.

©RH Hirvenvasan lihaa pussitettuna