Uudenvuodenlupauksia

Ihmiset haluavat aloittaa usein uuden vuoden puhtaalta pöydältä. Tähän liittyy läheisesti lupausten tekeminen itselleen ja läheisilleen. Koirat sitävastoin elävät hetkessä eivätkä koe tarpeelliseksi luvata mitään uutena vuotena, kuten eivät muulloinkaan.

©RH Mollan kirsu

Leikittelin ajatuksella, jos omat koiramme tekisivät uudenvuoden lupauksia, niin millaisia ne olisivat?

Pihka varmasti lupaisi tassut ristissä olla vähemmän ahne, eikä ottaisi varaslähtöä ruokakipolle ennen emännän tai isännän antamaa lupaa. Lisäksi se lupaisi olla kiltimpi Katlalle, eikä omisi kaikkia luita vain omaan käyttöönsä.

Katlan lupauksiin kuuluisi olla ajamatta muuta riistaa kuin jäniksiä. Lupauksen pitäminen kyllä voisi olla turhan vaikeaa heti, kun ensimmäinen peura osuisi metsässä sitä vastaan. Ehkä se lupaisi, ettei ajaisi niitä ainakaan kovin pitkään. Katla voisi myös luvata olla siistimpi vesikipolla. Että se koettaisi juoda nätisti siten, ettei vettä lainehtisi niin keittiössä, kuin myös kaikkialla minne se märän kuononsa kera kulkisi.

Hmm. Koirien lupaukset näkyivät olevan enemmänkin omia toiveitani liittyen niiden käytökseen. En taida osata ajatella niiden tavoin värittämättä lupauksia omilla toiveillani. Ehkä se johtuu siitä, etteivät koirat todellakaan lupaisi mitään. Mielestään ne toimivat aina parhaalla mahdollisella tavalla vaistoihinsa turvautuen. Ehkä voisin keskittyä omiin lupauksiini ja jättää koirat pysymään sellaisina kuin ne haluavat olla.

Huikean mielenkiintoista ja menestysrikasta uutta vuotta 2015!

Kinkunsulatuspäivä

©RH Katla ja joulukuusi

Jouluruokien nauttimisen jälkeen Tapanina lähes kuuluu lähteä metsälle karistamaan parina edellisenä päivänä kertyneitä "joulukiloja". Saimme tosiaan myös lunta, mikä itsessään lisää metsästyksen houkuttelevuutta, kun valkeassa lumipeitteessä pystyy näkemään metsän tapahtumat aivan eri tavalla kuin paljaalla maalla.

Pihka aloitti jälleen juoksun joulun kunniaksi. Uskalsimme ottaa sen vielä Tapaninpäivänä maastoon, mutta valitettavasti sen metsästykset ovat tauolla tästä eteenpäin seuraavat neljä viikkoa. Pihka pääsi vasta iltapäivällä maastoon Katlan jälkeen ja se ajoi lyhyen pätkän Äijävuoren rinteillä. Sama metsäjänis-rusakko (mies näki eläimen ajossa ja eläin saattoi olla ns. sekuli = rusakon ja metsäjäniksen risteymä) kuin viimeksi ja täysin sama reittivalinta ajossa. Passipaikkojen sijoittaminen taitaa olla aika helppoa. Sekuli-pupun päivät alkavat olla luetut...

Katlan kanssa oltiin Lonsin ja Rajonsuon maastoissa. Ensimmäinen erä itseasiassa oli lähempänä metsätien laavua, josta löysimme tuoreita jäniksen jälkiä (saattoi olla rusakko). Niitä Katla selvitteli hienosti, mutta työ keskeytyi, kun alueelle tuli irtokoira. Kytkettiin Katla ja vaihdettiin maastoa. Ensimmäinen hakuerä siis hylättiin kokonaan ja käveltiin koira kytkettynä kohti Lonsin peltoa.

Siitä alkoi se kinkunsulatus meidän ihmistenkin osalta, kun noin kilometrin umpihankikävelyn jälkeen hikeä puski melko reilusti.

Matkalla oli paljon tuoreita sorkkaeläinten jälkiä ja yhdet ilveksen jäljet. Katla oli kiinnostunut ihan kaikesta ja veti järkyttävällä voimalla joka suuntaan. Jäniksen jälkiä ei löydetty, mutta laskettiin Katla irti Lonsin peltojen lähellä. Teki isoa hakulenkkiä ja pian ajo oli käynnissä. Sorkka-ajo, joka vahvistetiin käymällä ajojäljillä. Ajo kuitenkin vaikutti erilaiselta kuin yleensä. Se jäi kiertämään lähelle ja vaikutti, että koira olisi selvittänyt jänikselle tyypillisiä paluujälkiä. Jäi epäselväksi vaihtoiko koira kenties kesken ajon toiseen eläimeen vai oliko peura-ajo vaan todella erilainen kuin yleensä. Olisi luullut, että lumikelillä peura-ajo olisi vieläkin helpompaa koiralle kuin yleensä.

Ajo tössähti ja koira jatkoi työskentelyä hukalla tai uudella yöjäljellä. Mies lähti kytkemään Katlaa, jota kutsui noin 50 metrin etäisyydeltä (ei nähnyt koiraa, mutta kuuli). Katla ei totellut vaan lähti täysin päinvastaiseen suuntaan, josta melkein heti nappasi todennäköisesti peura-ajon. Ajo oli luonteeltaan karkottava (kesto alle 5 minuuttia) ja koira lähti kesken ajon palaamaan takaisin luoksemme, josta sain sen kytkettyä. Ihan kuin se kiusallaan olisi halunnut vielä yhtä peuraa jahdata, kun mentiin sitä sillä tavalla kytkemään kesken työn (?).

Jänisjemman jouluriehaa

Lunta odotettiin koko syksy ja nyt pari päivää ennen joulua me saimme sitä. Eikä mitään vähän.
Lunta tuli saman tien kinoksittain.

Näiden riehakkaiden lumihippakuvien myötä toivotan erinomaisen hyvää joulua kaikille Jänisjemman lukijoille!

©RH Pihka

©RH Katla ja Pihka

©RH Pihka ja Katla

Kauhistuneet jäniksen jäljet

Ennen joulurauhanjulistusta metsäneläimille, kävimme Katlan kanssa etsimässä riistaa Punnansuon ja Tuovansuon maastoista. Lämpötila oli nollan pinnassa ja maa pientä härmää lukuunottamatta paljas lumesta. Voimakas tuuli sotki ajon kuuluvuutta tänään.

©RH Katla

Katlan kylmähaku on parantanut huimasti syksystä. Sitä en enää häpeilisi ollenkaan ajokokeessakaan. Ongelmat taitavat kuitenkin olla toisaalla.

Ensimmäinen erä otettiin Punnansuon maastossa, koska pari viikkoa sitten siellä havaittiin merkkejä jäniksistä. Silloin Katla käytti maastossa peurakortin ja jätimme jäniksen etsimisen toiseen kertaan. Tänään palatiin apajille. Katla tosiaan irtosi hienosti hakuun ja meidän tehtäväksemme jäi jäädä noin 100 metrin etäisyydelle autosta, missä koiran laskimme irti.

Viides isompi hakulenkki tuotti tulosta ja ajo käynnistyi noin 200 metrin etäisyydeltä meistä. Hieman epäilytti koiran riistavalinta ja mies lähti tielle katsomaan, kun nähtiin tutkasta, että ajo meni siitä ylitse. Hetken kuluttua mies soitti hämmästyneenä, että tien ylitse meni sekä peuran, että jäniksen jälkiä. Jäniksen jäljet näyttivät kuulemma "kauhistuneilta". Aika pian alkoi näyttää, että koira oli jälleen valinnut riistaksi jäniksen sijaan peuran, Ajo karkkosi joen ylitse ja koira onneksi jätti ajon kesken ja palasi alkuun, josta kytkin sen. Vein koiran karkkojäniksen jäljille ja päästettiin siitä auki. Hetken verran näytti hyvältä, kun koira häntä heiluen lähti selvittämään jälkiä. Irtaantui kuitenkin jäljiltä ja laajensi lenkin 400 metriin, josta nappasi uuden peura-ajon. Lähdimme autolle ja ajoimme ajon lähistölle, josta sain koiran huutamalla pois hukalta. Jepjep.

©RH Kauhistuneet jäniksen jäljet

Siirryimme toiselle erälle Tuovansuolle, jonne mukaan lähti myös miehen isä passimieheksi. Katla lähti heti haeskelemaan ja etääntyi meistä lähes 300 metriä kohti aluetta, josta Pihka on usein saanut jäniksen ylös. Pian ajo käynnistyikin, mutta sen edettyä voimakkaasti, noin kilometrin pois päin meistä, arvelimme ajoa taas peuraksi. Mies käveli ajon lähtöpaikoille ottamaan koppia koirasta, mutta löysikin tuoreita jäniksen pipanoita. Katlan tultua takaisin, antoi sen selvittää vielä jäniksen jälkiä. Ei tarvinnut kauaa odottaa, niin uusi ajo käynnistyi noin sadan metrin etäisyydeltä edellisestä. Tällä kertaa riista vaikutti enemmän jänikseltä, mutta valitettavasti mitään varmaa ei voi sanoa. Ainakin yhden tiehukan Katla selvitti ja toinen tie-eksytys päätti koiran ajon lopullisesti.

Hurja ajopäivä tästäkin tuli. Matkaa tutkapannan mukaan koiralle tuli yli 30 km. Katla oli loppupäivän melko rauhallinen. Voi kun se käyttäisi kaiken tarmonsa jäniksiin eikä sotkeentuisi noihin sorkkaeläimiin. Taitaa olla aika turha toive tällä hetkellä. Odotamme, että aika auttaisi ongelmaan.