Tänään oli Pihkan metsästysvuoro. Maastona oli jälleen melko uusi alue, Mieho, jossa hirviporukan havaintojen perusteella oli nähty valkoinen jänis. Varsin pupukelpoiselta metsä vaikuttikin. Pihka teki hienoa työtä (tällä kertaa ilman turhia mölinöitä). Me seurailimme pikkuhiljaa koiran perässä, kun se teki sille tyypillistä pientä hakulenkkiä ympärillämme.
 |
| ©RH Pihkainen metsä |
Pientä herättelyäkin Pihka yritti, muttei saanut lupaavasta äänenkäytöstä huolimatta mitään ylös. Koska maa on vielä sula ja tämän alueen jänis ilmeisesti jo vaihtanut talvivarustukseen, ei jäniksen ylössaaminen edes todella taitavalta koiralta ole mikään helppo temppu. Pihkan haku ja ylösottokyky huomioon ottaen tehtävä oli sille miltei mahdoton. No kivaa koiralla ainakin oli kuten yllä olevasta kuvastakin voi havaita.
Kun alue oli nuohottu jokaista kuusentupsua myöten päätimme luovuttaa ja siirtyä makkaranpaistoon. Mies sytytti nuotion tervaksilla ja taiteili makkaraankin sydämen. Voisiko sitä metsämies enää selvemmin ilmaista ♥
 |
| ©RH Makkaranuotion alku |
 |
| ©RH Rakkaudentunnustus nuotiolla |
 |
| ©RH Pihka varttoo |
Katlan juoksu lienee jo paremmalla puolella, koska vuoto on vähentynyt hyvin niukaksi. Uskoakseni niin sanotut tärppipäivät menivät jo, mutta pidämme koiran silti vielä kytkettynä ja pois metsästyskäytöstä.
Kun alue oli nuohottu jokaista kuusentupsua myöten päätimme luovuttaa ja siirtyä makkaranpaistoon. Mies sytytti nuotion tervaksilla ja taiteili makkaraankin sydämen. Voisiko sitä metsämies enää selvemmin ilmaista ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti