Kohtutulehdus

No en "pakollisella metsästystauolla" ihan tätä tarkoittanut! Meidän joulunvietto sai ikäviä piirteitä, kun Katla alkoi jouluviikolla kärsiä virtsankarkailuoireista. Koska epältiin virtsatietulehdusta, vietiin koira heti eläinlääkärille. Valitettavasti ongelma ei ollut niin yksinkertainen, vaan vasta ultraamalla selvisi, että koiralla on alkava kohtutulehdus (pyometra). Varsin ajoissa tämä kuitenkin huomattiin, ja siksi ei heti joulun pyhien alla koiraa lähdetty leikkaamaan. Muita selviä oireita ei ollut. Tietysti Karvian DRAJ-kokeessa koiran vaisuus antoi viitettä hieman siitä, ettei kaikki ole hyvin. Silti ellei koira olisi tiputellut satunnaisesti sisällä ollessaan, emme välttämättä olisi huomanneet mitään. Jälkeenpäin ajateltuna koira myös nuoli itseään enemmän. Katlalle määrättiin antibiootit ja kontrolliaika heti antibioottikuurin loppuun.

©RH Meidän pieni Katlamme sairastaa

Koska kohtutulehdus uusii erittäin suurella todennäköisyydellä eikä Katlaa aiota käyttää jalostukseen, päädyimme joululoman murehdittuamme siihen, että koira steriloidaan poistamalla kohtu ja munasarjat. Kontrolliaika siis muutettiin leikkausajaksi.

Märkäinen kohtutulehdus on yksi yleisimmistä narttujen sairauksista rodusta riippumatta. Se on vakava sairaus, koska hoitamattomana koira usein menehtyy. Itse leikkauskin on iso riski, mutta Katla on tällä hetkellä hyvävointinen, joten antibiootit näyttävät lievittäneen hyvin tulehdusta.

Sterilointi vaikuttaa koiran hormonitasoon. Googlettamalla selvisi, että poisto voi aiheuttaa joitakin muutoksia, esimerkiksi lihomista, ruokahalun lisääntymistä, turkin laadun muutoksia, virtsankarkailua ja pidätyskyvyttömyyttä. Näitä siis ei välttämättä tule, mutta ne ovat mahdollisia haittoja operaatiosta. Toisaalta toisessa vaakakupissa painaa koiran henki, joten emme nähneet muuta järkevää vaihtoehtoa Katlan kohdalla.

Itseäni mietityttää myös koiran psyykkinen puoli ja asema laumassa. Katla on herkkä, äärimmäisen pehmeä luonne, joka lähtökohtaisesti on jäänyt vahvaluonteisen Pihkan jyräämäksi. Toivon, ettei sen asema laumassa heikkene entisestään steriloinnin jälkeen. Tähän ottaisin mielelläni vastaan kokemuksia muilta ja neuvoja, miten tukea sen asemaa laumassa, puuttumatta kuitenkaan liiaksi koirien väleihin.

Positiivisiakin sivuvaikutuksia steriloinnista on. Tulevaisuudessa juoksut eivät enää aiheuta katkoja mejä- ja metsästysharrastuksissa. Tietysti nyt loppukauden osalta Katlan metsästyskäyttö jäänee erittäin vähälle.

Edustustehtäviä

Taas on vierähtänyt tovi jos toinenkin viimeisestä blogimerkinnästä. Jouluun on enää alle kaksi viikkoa, mikä tuntuu hämmästyttävältä. Jahtikausi on ajallisesti jo ylittänyt puolivälin. Meille tulee pakollinen tauko metsästysharrastuksiin muutamaksi kuukaudeksi. Ehkäpä se on hyväkin juttu ja tulee keskityttyä muuhunkin. Vapaa-aika kun on enimmäkseen syyskuusta alkaen mennyt metsässä olemiseen.

©RH Pihka montun maastoissa

Katla pääsi viime viikonloppuna Karvian DRAJ-kokeeseen. Keli oli kylmä (aamu -17 astetta) sekä maa luminen ja maastot jänisrikkaita. Koira ei saanut itsestään parasta irti ja tulokseksi saatiin VOI0 pisteillä 25,00. Jäinen lumikeli aiheutti koiran tassuille lievät vauriot ja niistä alkoi päivän mittaan tihkua verta. Varmasti myös se vaikutti koiran työskentelyinnon laantumiseen, vaikkei se täysin selitä ensimmäisen ajoerän surkeaa hukan selvittelyä. Katla selkeästi vaan luovutti. Toisessa ajoerässä Katla sai nopeasti ajon liikkeelle. Ajoeläin oli rusakko, joka säntäsi avoimelle pellolle. Tuuli ja lumituisku olivat yltyneet tässä vaiheessa päivää ja koira hukkasi jäljet todella lyhyen ajon päätteeksi. Koiralle tuli tuplakenraalit.

Itse olin tuomarina Maija-nimiselle dreeverille, jonka mainiosti sujuvaa ajopäivää oli ilo seurata. Koira sai mahtavat pisteet ja tietysti VOI1-tuloksen.

Itsenäisyyspäivänä oltiin Pihkan kanssa lupsakassa tunnelmassa etsimässä ajettavia. Kiersin Äijävuoren sen kanssa. Lunta ei juuri ollut, mutta koetin katseellani haeskella muita merkkejä jäniksistä. Eipä niitä oikein löytynyt. Pihka tuntui löytävän jotain jälkiä, ja jäin seuraamaan sen työskentelyä. Koiran pysähtyessä noin 70 metrin etäisyydelle itsestäni, luulin sen tutkivan tarkemmin yösyönnöstä. Olin jokseenkin väärässä. Kun Pihka oli viitisen minuuttia viettänyt aloillaan, päätin kävellä tarkistamaan mitä se oli löytänyt. Koira oli kamalan ryteikön ja kivikkoisen alueen keskellä, vieressään peuranaaraan jäätynyt ruho. Koira oli löytänyt ilveksen tappaman eläimen ja jäänyt nauttimaan löydöstään. Kytkin koiran kaadolta ja soitin miehen tarkistamaan tilanteen.

Äijävuoren toiselta puolelta Pihkalle löytyi ajettava. Eläimen kulkutavasta päätellen se ei luultavasti ollut peura, mutta toisaalta ajon lähtöpaikalta löytyi runsaasti peuran jätöksiä. Pihka ajoi eläintä pienellä alueella koko sen ajan, kun nautimme nuotiolla makkaraa. Lopulta tuli hankalammalta hukalta luoksemme kerjäämään, josko makkaraa jäisi sillekin.

Siirryimme vielä montulle, josta Pihka löysi selvästi jäniksen jäljet. Niille herätteli runsaasti ja lopulta sai eläimen liikkeelle. Tunnin verran annettiin koiran ajaa jänistä, kunnes alkoi hämärtyä ja lähdin kytkemään koiran.

Eilen olimme kirpakassa ja lumettomassa pakkassäässä Katlan kanssa etsimässä jäniksiä. Kärrinkallion kupeesta se aloitti työt, mutta lopulta ajoeläin löytyi Ylimmäisen pellon läheltä. Ajo eteni lähes välittömästi tielle ja sitä pitkin yli kilometrin päähän. Sinne Katla hukkasi jäljet ja mentiin kytkemään koira, koska tiellä liikkui autoja. Toinen maasto oli Laurunsuo, missä löysin maasta jäniksen jätöksiä. Katla eteni kuin jälkiä selvittäen metsän puolelle. Hetken kuluttua kuulin rytinää ja sorkan kolahduksia maahan. Oltiin saatu hirvi liikkeelle. Koira saapui pian tekemäni riistan äänihavainnon jälkeen hirven lähtöpaikalle, jossa ulvahteli. Kutsuin koiraa ja se tuli luokse! Katlalla ei taida olla mitään kiinnostusta hirviin (toisin kuin peuroihin). Ohjasin hakua toiselle puolelle uraa, mutta koira edettyä alueen toiseen laitaan ylittäen tien löytämättä ajoeläintä päätettiin viheltää peli poikki.

Nuotiolla evästelyn jälkeen mentiin koettamaan vielä Palometsän tienpäähän jänistä. Katla löysi jäljet joille herätteli, mutta ajoa ei koiralle enää saatu.

Illalla Pihka vieraili isovanhempieni luona kanssamme. Toisen luona hoivakodissa se istui tyyriinä sängyllä kaikkien rapsuteltavana ja ihasteltavana. Pihka on noissa tilanteissa omimmillaan. Täytyy sanoa, että sosiaalisissa tilanteissa Pihkaa ei ikinä tarvitse hävetä. Silloin olen itseasiassa koirasta hyvin ylpeä. Ei ihan joka koirasta olisi tuollaiseen. Katla lepäili jahtipäivästä väsyneenä kotona, kun Pihka hoiti tärkeät edustustehtävät.

Basset SM-ajokoe, Jalasjärvi

Viime viikonloppuna oli bassettien koekauden 2016 toinen päätapahtuma, BASA-kisa eli SM-ajokoe. Ainakin me odotimme tapahtumaa jo pidemmän aikaa, ja viime viikkojen keskusteluissa se on ollut ehdottomasti TOP10 aiheita. Leikkisästi väännettiin kättä miehen kanssa siitä, kumpi meistä ohjaa Katlaa kokeessa. Lopulta sain neuvoteltua kunniatehtävän itselleni. Perheen ainoana palkintotuomarina minulle ei normaaleissa kokeissa sitä mahdollisuutta tavallisesti ole tarjolla.

©RH Mestari 2016, Tuiskupolun Smilla

Matkustimme Jalasjärvelle, Etelä-Pohjanmaalle jo lauantaina ja majoituimme kokeen keskuspaikasta noin 15 km etäisyydellä oleviin hirsimökkeihin. Mökit olivat vuokrattu Suomen Bassetkerhon käyttöön Kuhan Keitaalta. Paikka oli siisti, vaikka näin pimeään talviaikaan mökit olivat melko kylmiä. Saavuimme neljän aikaan iltapäivällä ensimmäisten joukossa paikalle. Päämökissä oli avotakka, johon teimme kotoisasti tulet ja illan mittaan ainakin päämökin lämpötila nousi melkein liikaakin. Kävimme illalla tutustumassa myös kokeen keskuspaikkana toimivaan Jalasjärven Metsästysseura Riista ry:n majaan, jossa tarjolla oli lämmin iltapala. Loppuilta vietettiin majoituspaikassa saunoen ja jutellen paikalle saapuneiden tuomarien ja kokeeseen tulevien koiranohjaajien kesken. Lyhyen yön nukuin siskonpedissä kahden ihanan bretagnenbassetin kanssa.

©RH SM-ajokokeen palkintoja

Koska moni saapui kokeeseen vasta itse koepäivänä, maastoarvonnat ja kuvaamiset jäivät varsinaiseen koepäivään. Erityisesti kuvausten osalta harmitti, koska koirista ohjaajineen ei otettu tällä kertaa potretteja, ja lisäksi koko koeporukan yhteiskuva jäi ottamatta koepäivän kiireessä.

Varsinaisena koepäivänä kokoonnuttiin kuudelta majalle, missä tarjolla oli aamupala. Keli oli parantunut hieman parista edellisestä päivästä, mutta vaikka sade ja tuuli olivat laantuneet, ilma oli tihkusateinen ja lämpötila muutamassa plussa-asteessa. Vielä pari päivää ennen maastossa oli ollut lunta, mutta runsaiden vesisateiden jälkeen kokeen keliksi vahvistui paljas maa. Pääsääntöisesti valkeassa talvikarvassa olevat jänikset eivät tällaisessa säässä paljonkaan liiku. Tiedossa oli, että ylösotot tulisivat olemaan tiukassa.

Rekisteri- ja rokotustodistusten tarkistus alkoi noin puoli seitsemältä. Ylituomari Jarmo Rädyn puhuttelu alkoi hieman jäljessä aikataulusta, koska yhtä ryhmätuomaria odotettiin saapuvaksi. Tämä ei kuitenkaan viivästyttänyt paljonkaan maastoihin lähtöä, vaan tiivistetyn puheen ja maastoarvontojen jälkeen koirakot lähtivät siirtymään tuomareineen maastoihin.

Larvakylä/Uusimaa: bretagnenbassetti, uros, Joker Des Gras Cevenols, "Jokke"
Pihlajasaari/Korvakangas: bretagnenbassetti, narttu, Woodsman's Beretta, "Bertta"
Rustari: bretagnenbassetti, narttu, Åstdalen's Unique, "Unkka"
Palolahti: petit basset griffon vendéen, uros, Fragola Ursus Upeus, "Teukka"
Kaupinkorpi: bretagnenbassetti, narttu, Vainukorven Catla, "Katla"
Kylmäänen: bretagnenbassetti, uros, Exclamation Le Chiffre, "Basil"
Äpätti: bretagnenbassetti, uros, Invincible Du Rallye Terre Courage, "Rafa"
Lahdentie/Honkimäki: bretagnenbassetti, narttu, Meccala Niiskuneiti, "Nuusku"
Keskisentie: bretagnenbassetti, narttu, Tuiskupolun Smilla, "Smilla"

Vaikka koiranohjaajan rooli tavallaan on vaatimaton, huomasin ettei samanlaista selvää yleiskuvaa koetapahtumasta jäänyt kuin aikaisemmista SM-kokeista, joissa olen ollut mukana turistina. Huomio kiinnittyi enemmän oman koiran asioihin. Mihin pitää viedä rokotus- ja rekisteripaperit sekä osanottomaksu? Mikä maasto arvonnassa saadaan? Ketkä kaksi tuomaria mukaamme lähtee? Millaiset eväsleivät teen tuomareille ja mahdolliselle maasto-oppaalle? Täytinkö jo termospullon kahvilla? Tarkistetaanko omalta koiralta mikrosiru? Miltä koiralta otetaan doping-näytteet? Milloin aikaisintaan saa laskea koiran irti? Päässä vilisi tehtävälista, jonka kohtia ruksin sitä mukaa, kun sain asioita hoidettua. Tämän lisäksi jännitti niin, että tuskin sain syötyä.

Jännittäminen sinällään on turhaa, koska kun koira lasketaan irti, koiraohjaaja kulkee vain tuomariryhmän mukana. Mikäli tutkapantaa käytetään, ohjaaja näyttää GPS-tutkasovelluksen kautta tuomareille koiran hakua ja soittaa tarvittaessa puhelun pantaan. Erien välillä koira tietysti pitää saada kiinni, ja lisäksi pitää ilmoittaa kysyttäessä kumman eristä ottaa pitkänä. Itse en näitä kuitenkaan jännittänyt. Enemmän jännitys liittyi koiran suoritukseen, vaikka siihen ei ohjaaja voi paljonkaan vaikuttaa.

Aika maastossa meni yllättävän nopeasti. Katla päästettiin irti metsäuralta klo 8:30. Koira teki pari lyhyehköä muutaman minuutin mittaista hakulenkkiä. Kolmas laajempi hakulenkki tuotti tulosta, ja koira löysi jäljet. Hetken tongittuaan niitä kuultiin myös herättelyhaukahduksia. Itsestäni tuntui, että koiralla meni järkyttävän pitkään saada jänis liikkeelle. Oikeasti ei siinä kovin montaa minuuttia kulunut, koska ensimmäinen ajokirkaisu kuultiin 9:13.

Ensimmäinen ajo sujui koiralta yllättävän ajovarmasti. Haukku oli paikoitellen hyvin tiheää, mutta epäselvissä tilanteissa ja hukilla koira työskenteli pääsääntöisesti ääneti. Tästä syytä ajo vaikutti katkeilevalta, alle viiden minuutin "hukkia" koiralla oli runsaasti. Löysempi koira nämä olisi varmasti huutanut kaikki läpi. Kiitosta Katla sai kuuluvasta ja kertovasta äänestä. Valkoinen jänis nähtiin ajossa kaksi kertaa. Jälkimmäisellä kerralla koko tuomariryhmä näki jäniksen.

Otin ensimmäisen erän pitkänä, ja lähdin sen loputtua kytkemään koiraa noin 350 metrin etäisyydeltä. Onneksi sillä oli epäselvempi hetki ajossa, enkä huutamisellani aiheuttanut jäniskarkkoa. Katla tuli kutsusta luokseni, kun pääsin noin 50 metrin etäisyydelle koirasta. Toinen tuomari vitsaili ja sanoi, että tähän astisista nopein kiinniotto (aikaa meni 7 minuuttia). Ajoa ensimmäisestä erästä saatiin Katlalle laskettua 115 minuuttia, johon olin hyvin tyytyväinen.

Toinen erä alkoi heti epäonnisissa tunnelmissa. Vaihdettaessa maastoa auton pohja kolahti johonkin isompaan kiveen. Onneksi mitään vakavampaa ei tapahtunut. Nähtiin myös matkalla hirvikoiramies, jonka hirvikoiran haukku oli ensimmäisessä erässä hieman häirinnyt ajon kuuntelua. Onneksi koira ei kuitenkaan tullut samalle alueelle.

Kävelimme koira kytkettynä toisen erän maastoon ja luvan saatuani irroitin pannan. Lähes samalla hetkellä koira jähmettyi. Muutaman sadan metrin etäisyydellä kohosi tuulivoimala, jonka siivet pyörivät ja ujelsivat. Katla säikähti sille täysin uutta ilmestystä eikä suostunut irtoamaan hakuun. Se tuijotti vuorotellen meitä ja tuulivoimalaa eikä luottanut olevansa turvassa tältä hirviöltä. Lähdimme kulkemaan pois päin voimalasta, mutta koiran haku oli sille hyvin epätyypillistä. Harhaili vaan muutamia kymmeniä metrejä meidän sivussa. Muutamia kertoja pysähdyttiin odottamaan, kun se teki pari pientä lenkkiä sivuun, mutta kun jälkiä ei löytynyt se palasi varautuneen oloisena luoksemme.

Surkeasta hausta huolimatta törmättiin jänikseen jälkiin, joita koira lähti innokkaan oloisesti selvittämään. Siinä kohtaa sain ohjaajana hieman uskoa takaisin, vaikka huonoa hakua surinkin. Siirryimme avoimempaan maastoon tiheän metsän laidalle, jotta kuulisimme mikäli koira saa ajon liikkeelle. Koira työskenteli ääneti. Lopulta ajo lähti tiheästä taimikosta ilman ennakoivaa herättelyä liikkeelle hyvin läheltä meitä.

Hajaannuimme kahteen porukkaan. Toinen tuomari jäi ajon lähtöpaikalle miehen kanssa, ja itse siirryin ryhmätuomarin kanssa ajon perässä tielle. Ajo oli kiihkeä ja ehyt, mutta se jäi lyhyeksi. Jänis oli tehnyt paluuperät suo-ojien palstoittamalle alueelle lähelle turvesuota. Katla lenkitti hukalla, mutta luovutti melko pian ja lähti palaamaan tielle. Usutettiin se vielä jatkamaan selvittelyä, mutta ajoa se ei enää saanut liikkeelle. Lyhyt ajoerä päättyi kenraaliin. Kytkin luvan saatuani koiran tieltä, jonne tuli pyörimään hieman ennen erän päättymistä. Toisesta erästä ajoa tuli vain 20 minuuttia.

Erityisen ylpeä olen siitä, että vaikeuksista huolimatta Katla sai liikkeelle ilman ylimääräistä hakuerää molemmat ajonsa. Vastaavaan suoritukseen ylsi vain Katlan emä, Unkka, sunnuntain vaikeassa kelissä.

©TU SM-voittajakolmikko

Vaikka Katla teki ensimmäisessä erässä hienon suorituksen, se ei riittänyt Mestari 2016 -tittelin saamiseen. Toisen erän epäonnistuminen sulki koiran mahdollisuudet voittaa mestaruus. Pronssisijaan se kuitenkin tänä vuonna riitti.

Alla Katlan koepöytäkirjasta kopioidut tiedot:

©TU Ylpeä koiranohjaaja

Ominaisuuspisteet:
Haku 3,50/5
Ylösotto 4,00/5
Ajovarmuus 3,13/5
Haukku (kuuluvuus, sointi) 3,50/5
Haukun luonne ja vaihtelevuus 4,00/5
Tottelevaisuus/yhteistyö 3,25/5
Kokonaisvaikutelma 3,50/5
Ominaisuuspisteet yhteensä: 24,88 pistettä

Ajopisteet:
Ajoaika yhteensä 135 min, joka antaa yhteensä 48,78 ajopistettä

TULOS 73,66 pistettä -> VOI1

Koeselostus:
Ensimmäisessä erässä haku sopivan laajaa. Ylösotto muutamilla herättelyhaukuilla. Toisessa erässä herättelemättä. Koira säikähti toisessa erässä tuulivoimalaa haun aikana, joka vaikutti koiran hakuun. Ajot sujuvia molemmissa erissä, vaikka toinen oli lyhyt. Erä päättyi toisessa erässä tuntemattomasta syystä kenraalihukkaan lopussa. Haukku kuuluva, kertova, osittain tiheä, matalahko. Tottelevainen koira. MI 3/3

Kuten Käyttöbassettien sivuilla jo ehdittiin tiivistää: "Valta vaihtui BASA-kisoissa". Kokeen tämän vuoden voittajaksi palkittiin Tuiskupolun Smilla tuloksella VOI1, pisteet 76,38, ajoaika 149 min. Lämpimät onnittelut koiran ohjanneelle kasvattajalle sekä koiran omistajalle! Nuoresta iästä huolimatta koira on jo käyttövalio. Olen melko vakuuttunut, että Smillasta kuullaan varmasti vielä!

Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin lahjoittama palkinto päätettiin myöntää tuoreelle M-16 tittelin saajalle, jolla oli päivän nopein ylösotto (7 min). Sama koira palkittiin myös päivän pisimmästä ajoerästä (120 min), siitä tulleen palkinnon lahjoitti Etelä-Pohjanmaan dreeverikerho ry.

Tasainen taistelu neljästä ensimmäisestä sijasta tänäkin vuonna käytiin. Hopealle tullut Exclamation Le Chiffre hävisi ajoajassa vain yhdeksän minuuttia. Tänä vuonna se oli myös pisimpään maastossa viihtynyt koira. Lisäksi se palkittiin kokeen parhaana nuorena koirana (kiertopokaalin lahjoittanut Jukka Tiirikainen) ja parhaana vastakkaisen sukupuolen koirana (kiertopokaalin lahjoittanut Suomen Dreeverijärjestö).

Basset SM-ajokoe tulokset

Sija	Nimi	Tulos	Pisteet	Ajoaika
1.	Tuiskupolun Smilla	VOI1	76,38	149 min
2.	Exclamation Le Chiffre	VOI1	75,20	140 min
3.	Vainukorven Catla	VOI1	73,66	135 min
4.	Åstdalen's Unique	VOI1	69,23	111 min
5.	Fragola Ursus Upeus	VOI0	26,34	22 min
6.	Meccala Niiskuneiti	VOI0	11,00	-
7.	Invincible Du Rallye Terre Courage	VOI0	8,51	-
8.	Joker Des Gras Cevenols	VOI0	6,50	-
9.	Woodsman's Beretta	VOI0	5,00	-

Haastava keli varmasti heikensi tulostasoa, koska peräti neljä koiraa jäi kokonaan ilman ylösottoja. Myös ylituomarin koekertomuksessa mainittiin, että tulostaso oli vaihteleva keliolosuhteista johtuen ja neljän parhaan koiran tulokset tasaiset. Ylituomari kiitteli puheessaan palkintotuomareita, maasto-oppaita, järjestelytoimikuntaa ja kokeen sihteeriä erinomaisista koejärjestelyistä. Lisäksi tapahtuma sai häneltä kiitosta hyvästä ja leppoisasta kennelhengestä.

Oli ilahduttavaa huomata näinkin suuri koiramäärä SM-ajokokeessa. Alunperin ilmoittautuneita oli kymmenen, valitettavasti yksi osallistuja joutui peruuttamaan tulonsa koiran loukkaantumisen vuoksi.

Puolestani kiitän hyvistä koejärjestelyistä. Erityinen kiitos Katlan palkintotuomareille, jotka osallistuivat täydellä sydämellä meille tärkeään koepäivään.

Jäniksen jäljillä

Tänään olimme metsässä viimeistä kertaa - ennen bassettien SM-ajokoetta. Kenraaliharjoitukseksi tätä voisi luonnehtia, aivan kuten tein viime vuonna. Kaiken kaikkiaan olo on päivän jälkeen tyytyväinen. Katla on hyvässä kunnossa. Se on terve koira, jolla tuntuu riittävän virtaa paljon pidempään päivään kuin meillä ihmisillä. Fyysisesti sillä on kapasiteettia todella paljon. Joskus tuntuu, ettei sen pää kuitenkaan pysy vauhdissa mukana, ja hosuminen kostautuu pitkillä hukilla.

Saimme viime viikolla ensilumen. Vähän sitä vain tuli, mutta mies kävi jo torstaina testaamassa jänisten järkytyksen määrän uutta elemettiä kohtaan. Tiukassa Lonsin pupu oli, vaikka oli tehnyt hurjasti maastoon jälkiä Katlan selvitettäväksi. Koirakin sekosi lumesta niin, ettei malttanut olla huutamatta yöjäljille runsaasti. Haukku taisi kuulua yli tunnin ennen kuin koira sai jäniksen liikkeelle. Itse ajo oli lyhyehkö, vajaan tunnin mittainen.

Tänään laskimme koiran lumiseen, mutta tuulettomaan nollakeliin Palometsän tien päähän. Passiin tuli jäätymään kanssamme miehen isä. Koira oli irti jo ennen kahdeksaa, koska lumi valaisi tuolloin metsää riittävästi irtilaskua ajatellen. Ensimmäiset herättelyt kuultiin jo viiden minuutin kuluttua. Tuhahtelimme hieman, koska jäljet löytyivät turhankin helposti. Koira työskenteli näille kuitenkin vain vajaan puoli tuntia, jonka jälkeen tuli luoksemme. Siitä ampaisi täysin vastakkaiseen suuntaan, missä hetken kuluttua herätteli. Hämmästelimme tätä mielenmuutosta jonkin aikaa.

Kauan ei mennyt, kun metsäjänis oli liikkeellä. Valitettavasti ajo kulki töksähtelevästi ja hukalta hukkaan katkeilevana. Hyvin samantapainen ajettava, kuin Katlan syntymäpäivän toisen erän jänis. Hankala.

Lopulta katkeilevaan ajoon väsyneinä otimme koiran kiinni X:nneltä hukalta. Koska oli juhlapäivä, menimme isänpäiväkahville laavulle, jossa paistoimme makkaraa nuotiolla ja jälkiruuaaksi nautimme kahvin kanssa pullat. Appiukko sai myös avata lahjapakettinsa nuotion äärellä.

Toisen erän maastona toimi Johanssonin metsäuran maasto (sama paikka, jossa olimme Katlan syntymäpäivän 1. erässä). Ohjasin koiraa siihen suuntaan, mistä viimeksi löysi jäljet. Katla kuitenkin lähti ihan toiseen suuntaan ja manasin tyhmää koiraa. Ei olisi kannattanut. Se tiesi paljon paremmin mistä jänis tällä kertaa löytyy.

Epäuskoisena seurasin, kun ajo lähti kivikkoisesta ja avoimesta maastosta. Tuijotin vielä tutkaa, kun kuulin takaani kahinaa. Käännyin katsomaan ja jänis säikähti liikettäni. Toinnuttuani kuvasin yllä olevan videon Katlan ajosta, kun se hetken kuluttua seurasi jänistä. Ajo oli riehakas ja ehyt. Putkiajoksikin olen tällaisia kuullut sanottavan. Hetkittäisiä muutaman minuutin taukoja lukuunottamatta Katla pysyi hyvin jäniksen jäljillä.

Melkein puolitoista tuntia saatiin kuunnella koiran ajohaukkua. Näin jäniksen vielä kerran, samoin miehen isä omasta passipaikastaan. Eläin oli kuitenkin todella viisas ja vältteli tarkasti passeja. Ensimmäinen havaintoni jäniksestä oli siltä vahinko. Luultavasti säikähdimme yhtä paljon. Siitä se otti opiksi ja enää ei tullut passeja lähellekään. Muut havainnot siitä olivat etäämmältä.

Puoli kahden aikaan kytkimme Katlan hukalta ja päätimme lopettaa päivän siihen. Koiralle tuli reilu 30 kilometriä matkamittariin, eikä se vaikuttanut edes väsyneeltä. Onneksi se tulee mielellään luokse kutsuttaessa. Mikäli se ei haluaisi totella, olisimme varmaan vieläkin metsässä.